Kirjallisuuden rahavirroista
Janne KuusiKirjallisuuden rahavirroista
Kirjailijana olen perin juurin suivaantunut ammattimme kustannustoimintaan ja tulonjakoon – enkä todellakaan ole ainoa.
Paperikirjan nettomyyntihinnasta kirjakauppa niistää ensin puolet. Sen jälkeen jäljelle jääneestä puolikkaasta kustantaja vie normaalisti noin 80 %. Niinpä kirjailijalle, kirjan tekijälle siis, jää alle 10 % myyntihinnasta miinus verot. Jos paperikirja maksaa kaupassa 30 €, kirjailijan bruttotulo siitä on noin 2,5 €.
Kun ammattia vaihdettuani aloittelin kirjailijan uraa 2010, kustannusyhtiöt panostivat vielä jonkin verran – ei toki silloinkaan niin paljon, että tuloista niille kuuluisi neljä kertaa enemmän kuin alkutuotannon työn tekijälle. Tuolloin vielä oli havaittavissa muidenkin kirjojen markkinointia kuin niiden, jotka menevät ilmankin kaupaksi. Nykyään markkinointi keskittyy pelkästään varmoihin nakkeihin, ja minun tyhmän ekonomipääni mukaan sellaisella satsauksella ei saavuteta mitään, vaan markkinointivarat menevät pääosin Kankkulan kaivoon.
Se, minkä kustantaja tarjoaa normikirjailijalle, on kustannustoimittajan työ, joka sinänsä tärkeänä työnä verrattuna kirjailijan keskimääräiseen työmäärään on siitä prosentin-pari, ja jos on printtikirjasta kyse, myös kansikuvan suunnittelun sekä kirjan painatuksen.
Kokonaiskustannukset jäävät pariin tonniin + paperikirjan painattaminen, joka maksaa muutaman euron kappaleelta. Kun tehdään e-kirjoja, kustantajalle ei jää oikeastaan mitään tekemistä, mutta silti 75-80% niidenkin myyntituotosta tilitetään kustantajalle – puhumattakaan levittäjän/myyjän osuudesta. Äänikirjat peruskustantaja pyrkii tekemään niin halvalla ja nopeasti kuin mahdollista, alimmillaan jopa alle tonnilla. Taitavimmat näyttelijä-lukijat osaavat antaa vaikutelman, että ymmärtäisivät lukemaansa tekstiä, josta heillä ei ole ennakkoon halaistua hajua, koska kehno lukijapalkkio ei kata teokseen tutustumista saati tekstin sisäistämistä. Lisäksi ääni- ja e-kirjat sysätään Moolokin kitaan eli suoratoistopalveluihin, joista saatava käyttökorvaus ei tiedä kirjailijalle montaakaan senttiä.
Tähän alennustilaan lopullisesti kyllästyneenä olen päätynyt kustantamaan uudet teokseni itse, ja myös tuottamaan äänikirjat huolella ja äänikirjaksi erikseen sovitettuina. Vaikka omakustanteilla on harrastajaleima, nämä kirjat tehdään ammattitaidolla, ja äänikirjat ovat aivan jotain muuta kuin huitaisten läpiluettuja tekeleitä. Seurauksena on tietenkin ulossulkeminen kirjallisuuden valtavirrasta ja establishmentista. Mutta kun muutaman viimeisen kirjani markkinointi on käytännössä kaatunut pelkästään omille niskoilleni, sama hoituu myös ilman, että kustantaja vie leijonanosan tuotosta.
Laskeskelin tuossa, että myymällä puolet halvemmalla neljäsosan siitä, mitä kustantaja/levittäjä möisi, omat tuloni olisivat samat sittenkin kun olen maksanut kulut.
Siksi on perustettu tämä verkkokauppa Nomen est omen, jossa myydään erityisesti e- ja äänikirjoja, aluksi omiani, myöhemmin myös muut tulevat kyseeseen. Niitä ei lykätä suoratoistopalveluihin, ja koska välistävetäjiä ei ole, ne voidaan myydä lähes puolet halvemmalla kuin kustantajan ja levittäjän kautta – kalleimmillaankin leffalipun hinnalla.
Paperikirjojen suhteen ei voi vielä luvata mitään, koska kirjakaupat syrjivät muita kuin isoja kustannustaloja. Niitä valmistetaan verkkokaupan myyntiin, jos kysyntää syntyy isommin.